Siirry pääsisältöön

Ajankohtaista

Blogi
Julkaistu 20.5.2020

Portin avaaminen eurooppalaiseen rataverkkoon edellyttää raideinvestointeja pohjoisessa

Mika Riipi, maakuntajohtaja, Lappi

Muutama viikko sitten pohjoisessa haukottiin henkeä. Väylävirasto julkaisu 23/2020 ”Laurila–Tornio–valtakunnan raja sähköistyksen hankearviointi ” -raportissa todettiin, että hankkeen hyöty-kustannussuhde on 0,0 ja se on yhteiskuntataloudellisesti kannattamaton. Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa 2019 erikseen mainittu hanke, jonka potentiaali on tunnistettu paitsi naapurissamme niin myös EU:ssa, lytättiin täysin.

Ongelmana on tietenkin nykyinen menneisyyteen katsova hyöty-kustannuslaskelmamalli, joka ei tarjoa välineitä arvioida ratahankkeiden tulevaisuuspotentiaalia. Megatrendit todistavat toista; vähähiilisyys ja ilmastotavoitteet ohjaavat niin henkilö- kuin tavaraliikennettä radoille; matkailun tulevaisuus on kestävyydessä, bioenergian ja kestävän kaivostoiminnan kansainväliset kuljetustarpeet tulevat vain kasvamaan.

Globaalin koronakriisin varjossa elämme nyt monella tapaa suden hetkiä tulevaisuuden kansainvälisen ja kestävään vientiteollisuuteen nojaavan Suomen uudelleenrakentamiseksi. Nyt jos koskaan on kansallisessa päätöksenteossamme oltava kaukonäköinen ja rohkea. Vihriälän raportin hengessä on uskallettava vauhdittaa investointeja ja saada liikkeelle elinkeinoelämän toipumista vahvistavia toimia. Liikenneinvestoinnit ovat tässä aivan keskiössä.

Tornio-Haaparannan alue on kansainvälisten liikennevirtojen keskeinen solmukohta

Koko Barentsin alueen näkökulmasta yksi keskeisimmistä toimenpiteistä on pääradan parantaminen myös sen pohjoisilla rataosuuksilla ja portin avaaminen eurooppalaiseen rataverkkoon eli Tornio–Haaparanta-ratavälin sähköistys ja tarvittavat rajanylitysinvestoinnit. Tornio-Haaparannan alue on kansainvälisten liikennevirtojen keskeinen solmukohta, jonka kautta kulkevat Pohjois-Suomen ja Pohjois-Ruotsin kansainväliset liikennekäytävät, niin Euroopan suuntaan kuin Kaukoitäänkin. Tornio-Haaparannan alue on osa myös vireillä olevaa Perämerenkaaren TEN-T-ydinverkkokäytävän laajennusta.

Perämerenkaaren ja Ruotsin kautta kulkeva reitti mahdollistaa myös Suomen ulkomaankaupan kuljetukset Eurooppaan rautatieverkon välityksellä. Henkilöliikenteen avaaminen radan yli laajentaisi myös työssäkäyntialuetta Perämerenkaarella.

Vuosittain Tornio-Haaparannan välisen rajan ylittää noin 12 miljoonaa henkilöä, mikä tekee siitä samalla Suomen vilkkaimman rajanylityspaikan. Perämerenkaaren alueella asuu noin 700 000 henkilöä ja yliopistokaupungit Oulu, Luulaja ja Rovaniemi sijaitsevat vain noin 130 kilometrin etäisyydellä alueesta.

Päärata yhdistää kasvukeskukset, vientiteollisuuden tuotantolaitokset sekä logistiset solmupisteet kestävästi toisiinsa

Tornio-Haaparannan sähköistyksen on arvioitu maksavan noin 24 M€. Tästä sähköistyksen kustannukset ovat Ruotsin rajalle asti noin 14 milj. euroa ja Tornionjoen uuden ratasillan kustannukset noin 10 milj. euroa. Liikenne- ja viestintäministeriö on päättänyt hakea 1,6 miljoonaa euroa EU:n CEF-rahoitusta Verkkojen Eurooppa -ohjelmasta raideliikenteen kehittämiseen yhteysvälillä Oulu–Laurila–Tornio–Haaparanta. Euroopan unionin TEN-T-ydinverkkokäytävän laajentaminen Perämerenkaaren ympäri edellyttää pääradan kehittämistä ja raideinvestointeja myös pohjoisessa.

Ruotsin puolella asiassa on edetty Suomea ripeämmin ja suunnitelmallisemmin. Haaparannan rautatieasema remontoidaan tämän vuoden aikana, jotta junaliikenteen avaaminen Suomen ja Ruotsin puolelta on mahdollista. Haaparannan ratapihalle tulee uusi laituri ja matkustajat siirtyvät Suomesta tulevasta junasta rautatieaseman läpi Ruotsin junaan. Ruotsissa käynnistyy junaliikenne Haaparantaan jo vuonna 2021 ja toiveena on, että Suomen puolelta mahdollistetaan myös junayhteys valtakunnan rajan yli mahdollisimman pian.

Päärata on Suomi-neidon logistinen selkäranka, jonka on oltava vahva koko matkalta. Sen kokonaisvaltainen kehittäminen parantaa sekä Pohjois-Suomen saavutettavuutta että yhdistää Suomen kasvukeskukset, vientiteollisuuden tuotantolaitokset sekä logistiset solmupisteet kestävästi toisiinsa ja kansainväliseen verkkoon. Voiko parempaa tulevaisuusinvestointia enää keksiä?