Pikajuna Parkanon …
Asko Peltola, maakuntajohtaja, Etelä-Pohjanmaan liitto
”… halki kiitää, yö jo on. Valokeilat lakaisevat rataa kiiltävää.”
Reino Helismaan hilpeässä sanoituksessa Meksikon pikajunasta löytyy yhtymäkohtia nykypäivän Suomeenkin.
Ensiluokan vaunussa uninen on tunnelma, matkustajat – miehet, naiset – kaikki torkkuvat.
Silloin vauhti hiljenee ja melkein pysähtyy… Missä lienee pysähdyksen syy?
Vuosien varrella on tullut kolkuteltua päärataa Seinäjoelta etelään ja takaisin satoja kertoja. Nykyään vaunuissa on tosin harvoin uninen tunnelma, ellei ruutuihinsa syventyviä matkustajia sellaisiksi tulkita.
Sen sijaan pysähdyksiä Tampereen ja Seinäjoen välillä on lähes poikkeuksetta. Jarrujen kirskahduksia ei kuulu, mutta konduktööri kuuluttaa ystävällisesti: ”Pysähdymme odottamaan vastaantulevaa junaliikennettä. Jatkamme matkaa hetken kuluttua.”
Missä lienee pysähdyksen syy?
Ja niin sitä istutaan ja ihmetellään jossain ”Parkanon mettissä” – kuten sanonta kuuluu – vaikka se ei ehkä oikeutta teekään tuolle tärkeälle välietapille. Sinänsä pysähdyksen syy on ymmärrettävä, sillä törmäystä vastakkaisesta suunnasta tulevaan veturiin ei kukaan halua kokea.
Joskus harvoin on sattunut, että väli Seinäjoelta Manseen on luikuteltu ilman stoppeja. Parhaimmilla juna on saapunut perille miltei vartin etuajassa. Sekin kertoo, että matkustusnopeuden kasvattaminen ei ole kiinni radan kunnosta – toisin kuin miltei millä tahansa muulla rataosuudella Suomessa.
Parkanon ratahan rakennettiin vasta viitisenkymmentä vuotta sitten. Sen ei tarvitse koukata jokaisen maitolaiturin kautta, kuten ennen vanhaan topparoikkaporukoiden työsuunnitelmaan kuului.
Vastustaa ei kukaan voi
Tampere–Seinäjoki-väli on yksi täyteenahdetuimmista yksiraiteisista rataosuuksista. Junia puksuttaa etelään ja pohjoiseen. Vilkas liikenne kasvattaa herkkyyttä häiriöille. Ei onneksi gangstereiden hyökkäyksille, mutta muille pysähdyksille kyllä.
Eihän yksi seisahdus maailmaa kaada. Silti tietoisuus siitä, että asia olisi kohtuullisen yksinkertaisesti korjattavissa, herättää oikeutetusti toiveita paremmasta. Junamatkustuksen kasvattamisessa sujuvuus ja varmuus ovat merkittävimpiä valttikortteja.
Siksipä juuri Tampereelta Seinäjoelle tarvitaan kaksoisraide. Yhteyden nopeutumisen vaikutukset heijastuvat pohjoiseen Suomeen asti. Matka-aika lyhenee ja kohtaamisviivytykset vähenevät tai poistuvat kokonaan. Teknisesti koko homma on helposti hoidettavissa ilman kaavamuutoksia tai muita hidasteita.
Koronapandemian aikana junalla matkustaminen on luonnollisesti vähentynyt. Viruksen laantuessa rokotusten myötä ihmisten liikkuvuus taas kasvaa, vaikka ei heti entiselleen palaisikaan. Niin tavarat kuin matkustajat hyötyvät häiriöttömästä menosta.
Lopullinen ratkaisu?
Palataanpa vielä Meksikon pikajunaan. Pikku-Peten ja Iso-Patin ehdotus kelpaisi nykypäivään sovitettuna myös Parkanon radan parantamiseen: ” ”Viisainta, kun jokainen nyt lompsan aukaisee;
kuula sille, joka kenkkuilee.”
Vaikka Matti istuukin nyt valtion kukkarolla, rohkenen toivoa, että yhteiskunta satsaa kohteisiin, joissa vaikuttavuutta saadaan kustannustehokkaimmalla tavalla.
Parkanon pikajunaa odotellen,
Asko Peltola, maakuntajohtaja, Etelä-Pohjanmaan liitto