Kuva alkaa kirkastua
Esa Halme, maakuntajohtaja, Pirkanmaan liitto
Viimeiset vuodet ovat olleet merkittäviä suomalaisessa liikennepolitiikassa uuden 12-vuotisen suunnitelman ja sitä myötä uudenlaisen suunnittelukulttuurin luomisessa. Työ on kehittynyt koko ajan ja teksteistä alkaa löytyä selkeää viestiä. Matka on vielä pitkä ruotsalaiseen suunnittelutapaan, missä perusasiat on saatu kuntoon ja 12-vuotinen ohjelma on vahva ja hyvin rahoitettu instrumentti Ruotsin tulevaisuuden rakentajana. Keskustelua käydään ohjelmakauden pidentämisestä 16 vuoteen tai jopa pidemmäksi. Meidän on edettävä ripeästi, jottemme jää enempää jälkeen elinkeinoelämän kilpailukyvyn varmistamisessa ja hiilineutraalin yhteiskunnan rakentamisessa. Suomen kannalta lisävaikeutta luo Euroopasta poikkeava raideleveys ja maainfran heikko kytkeytyvyys Euroopan markkinoille. Olemme saarenomaisesti riippuvaisia laivakuljetuksien ja edelleen jatkoyhteyksien tuomasta kilpailijoita suuremmista kuljetuskustannuksista.
Yritän kuvitella positiivisin ajatuksin vuotta 2050 ja sen jälkeen pohtia sitä, onko sinne kuljettavissa olevaa polkua. Runsaan 25 vuoden kuluttua voisi pitää varmoina olettamuksina täysin fossiilisista polttoaineista vapaata rata- ja maatieliikennettä. Tämä tarkoittaisi muun muassa sitä, ettei öljyjä kuljeteta kautta Suomen, vaan alueellisia bioperusteisia tuotteita monimuotoisessa järjestelmässä. Samoin lienee hyvin varmaa, että ihmisten vaurastumisesta huolimatta joukkoliikennemuodot ovat suuremmassa asemassa kuin nyt, kuten myös se, että lentämisen asema kuljetusketjuissa kattaa vain pidempiä yhteyksiä. Tavara- ja raaka-ainevirrat ovat vähäpäästöisimmillä välineillä, kuten junilla ja laivoilla. Näiden pohjalta pitäisin kuvitelmassani selvänä, että eurooppalainen raideleveys on tullut Suomeen ja kattaa ainakin pääradan Ruotsin rajalta etelään. Se, onko Tallinnan tunneli rakennettu, en tiedä. Kuvittelisin, että ainakin jostain etelän satamasta on myös junanvaunuja kuljettavia laivoja. Baltian merkitys raideliikenteen vahvana alueena on kasvanut ja yritykset arvioivat sitä yhä kiinnostavampana sijoituskohteena. Ihmisten ympäristötietoisuus on vahvaa ja voimakkaasti liikennekäyttäytymistä ohjaavaa.
Jos tämä vastaisi mitenkään toteutuvissa olevaa tulevaisuutta, on heti nyt valmistuvan 12-vuotisen suunnitelman jälkeen alettava tehdä tulevaisuudesta ammentavaa tavoitekuvaa. Tämän tulisi linjata selvästi isot periaatteet, kuten; Eurooppa-raideleveyden radat ja ratapihat, kaikkien kuljetuksia vaativien teollisuudenalojen varmat satamayhteydet, lentoliikennettä korvaavat henkilöjunayhteydet ja miten muiden Pohjoismaiden tavoin saadaan kyky kytkeytyä maailmaan lentämällä muutenkin kuin Helsinki-Vantaan kautta.
Ensi vuosikymmenen puoliväliin mennessä on tavoitteen kannalta välttämätöntä, että kaikki ydinverkon korjausvelat on katettu ja pääradan nopeustavoite Helsingistä Ouluun on saavutettu. Yhtä lailla etelän poikittaisyhteys on parantunut. Digirata on edennyt hyvin ja poikittaisyhteydet vientisatamiin saatu toimiviksi. On erittäin tärkeätä, että isoimpien kaupunkiseutujen lähijunaliikennehankkeet ovat toteutettu.
Tämä kaikki on hyvin saavutettavissa, jos Suomi panostaisi ratoihin BKT:n suhteessa edes puolet Ruotsin vastaavista panoksista.